Syyslomaa Vierumäellä

Syysloman viettäminen alkoi perjantaina, 14. marraskuuta hyvin syksyisissä merkeissä. Rva ja hra Piilo52:lla oli kunnollinen syysflunssa. Sunnuntaiaamuna hra Piilo52 oli sen verran toipunut, että hän hiljakseen laahustellen pystyi tekemään muutaman kilometrin kävelylenkin sumuisessa Heinolan kaupungissa.

Kävelylenkki eteni harjua pitkin pohjoisen suuntaan. Matkan edistysmistä näköalojen ihailu ei härinnyt, koska oli todella todella sumuista. Heinolan paviljonki piti tarkastaa, kuten aina ennenkin ja tänään oli pysähtymisen lisäsyynä "Paviljonki" - kätkö.  Komea on rakennus ja yllättävän hyväkuntoinen  vaikak on yli 110 vuotta vanha.
Keveyellä sunnuntain aamupäiväkävelyllä tuli koukittua 7 kätköä. Mihinkään akrobaattisiin kiipeilysuorituksiin eikä kivien kolojen kaiveluun tuntunut nyt olevan minkäänlaista innostusta.

Maanantaiaamuna oli sitten rva Piilo52 myös ulkoilukunnossa ja aloitettiin varsinainen syysloman liikunta-aktiviteetit.

Päivän ohjelmaksi oli suunniteltu tutustua urheiluopiston alueella olevaan mobiilisuunnistuksen kiintorastiverkkoon sekä rasteja kiertäessä poimia alueella olevat kätköt.

Mobiilisuunnistus oli mielenkiintoinen tuttavuus ja tulee varmasti jatkossakin sisältymään Piilo52:n liikunta-aktiviteetteihin.

Mobiilisuunnistuksessa kännykkään on ladattu alueen kiintorastikartta. Kännykän gps-ominaisuudet eivät ole käytössä, vain sinne-tänne näyttävä kännykän kompassi on kartan kulmassa. Tavanomaisella suunnitustavalla sitten löydetään paremmin tai huonommin rastimerkki, jonka QR-koodi kuvataan MOBO-järjestelmään ja niin on rastilla käyminen varmistettu ja ikuistettu tietokantaan. Ainakin Lumia800 käytettäessä olisi parempi olla paperikartta ja antaa Lumian hoitaa vain leimaaminen. Nopeasti näytti akku tyhjenevän karttaa selatessa, No lämmittihän Lumia kuitenkin käsiä.

Päivän reitti oli pituudeltaan 6,8 kilometriä. Vierumäen urheiluopiston alue on kaunista, pääasiassa ylä- ja alamäistä koostuvaa mäntymetsää. Oheisesta reitin korkeusprofiilista näkyy, että kuntoilu on ollut tehokasta, joskin meidän vauhtimme oli melkoisen rauhallista.

Päivän kätkösaalis näytti olevan hyvin hevospainotteinen. Ensimmäiseksi poimittiin majapaikan vierestä "Ihanat issikat". Viisi jästisilmäparia tarkasteli meidän lokkauspuuhiamme. Onneksi näillä jästeillä oli neljä jalkaa, joten eivät varmaankaan tuhoa kätköä. Jossain reittimme puolivälissä, jyrkimmissä ylä- ja alamäissä lokkasimme Meriamin kätköt: "Tukkireki" ja "Savotta". Kiintorastiverkko päättyi hyppyrimäen lähelle. Hyppyrimäen rakenteissa on multin, "Vierumäen urheiluopisto", alkupiste. Näytti siltä, että alkupisteellä käyminen olisi edellyttänyt jotain kiipeilyä. Koska hyppyrimäen rakenteet olivat jäästä liukkaat, niin ohitimme tämän paikan vain tietävästi nyökäten.  Illan tullen pistäydyimme autolla vielä bonuskätköllä: "Sahalle".

Tiistain suunnitelmissa oli kiertää Suurijärvi ja tutstua Heinolasta urheiluopistolle johtavaan Ilves-polkuun. Ensimmäinen kohteemme oli Ahvenlammen länsipuolella oleva multikätkö: "Ahvemlampi". Reittimme kulki jälleen ohi hyppyrimäen. Edelleen oli rakenteet jäiset, ei toimenpiteitä.
Polku Suurijärven länsipuolella on todella kulkemisen arvoinen. Joskaan meidän lisäksemme ei kukaan muu tänään ollut maisemista kiinnsotunut.  Vastakkaisella puolella Suurijärven rannalla sen sijaan kävi melkoinen vilske. Vaikka on tiukat ajat, niin golf-harrastukseen liittyviä pienoisia majoja rakennetaan vauhdilla.

Ahvenlammen multilta otimme haltuun kätkön loppupisteen koordinaatit. Palasimme omia jälkiämme Suurijärven rantaan kulkieksemme pitkin Suurijärven ja Ahvenlammen välistä kapeaa kannasta. Lokikirjakin löydettiin ja nimet pantiin kirjaan.

Matkaa jatkettiin kohti pohjoista ja tavoitteena ollut Ilvespolku tavoitettiin maantien ylityksen jälkeen Hakaveräjänmäellä, jossa sopivasti oli myös kätkö: "Ilves trail - Hakaveräjänmäki". Nimet lokiin jasitten eväitten syöntiin.

Ilvespolku /-latu on 12,5 km:n pituinen valaistu polku/latu Heinolasta Vierumäen urheiluopistolle. Näyttää olevan niin leveä, että jos talvelle on suotu lunta, niin tänne ilmaantuu luistelupaana. Tämä polku näyttää olevan pyöräilijöisen suosima, koska niitä tavattiin peräti kaksi. Jalan liikkuvia, kuten me, ei tavattu sitten ensimäistäkään.

Eväitten syönnin jälkeen matkaa jatkettiin kohti Heinolaa tarkoituksena perehtyä Kivikolun multikätköön ja chirppiharjoitukseen.


Multikätkön alkupiste löytyi nopsasti ja kakkospisteen koordinaatit olivat poimittavissa ammuslaatikosta.  Kakkospistettä lähestyttäessä käynnistettin Montanan chirpin nuuskita ja jo hyvissä ajoin saatiinkin viesti, että olemme 39:s paikalla chirpanneista ja kehoitettiin jatkamaan loppupisteelle, minkä naatit olivat kuin taikaiskusta asentuneet Montanaan.

Ei nyt kuitenkaan ihan heti lähdetty loppupisteelle  vaan tutkittiin näitä jääkauden ihmeitä. Melkoinen määrä nyttemmin tarpeettomia kiviä oli ripoteltu tiheään tähän koluun.

Loppupisteelle reitiksi valitsimme tavanomaisen pöljän polun. Aika nopsasti oli purkki näkyvillä, mutta niin tavoittamattomissa. Ei kun kiertoliikettä oikean kautta. Lopulta lokkaus oli hoidettu vaelluskenkiä kastelematta.

Tältä kätköltä lähdimme paluumatkalle kohden urheiluopistoa. Hakaveränmäellä käännyimme vasemmalle ja jatkoimme pitkin Ilvespolkua.

Seuraava tavoitteemme oli kätkö: "Ilvestrail - Mutka". Vahva geopolku johdatteli pelipaikalle. Takaisin Ilvespolulle ja kohti etelää ja kätköä: "Ilves trail - Muistometsikkö."

Jos muistometsikön lehtikuuset olisivat vähän harvemmassa, niin 17 vuodessa ne olisivat kasvaneet melkoisesti suuremmiksi. Näyttävä metsikkö se on nytkin. Paitsi näin syksyllä, kun kaikki neulaset ovat varisseet.

Päivän viimeinen kätkö oli Ilvespolun päätepisteessä oleva multin, "Ilves trail - Mustalammen lenkki", alkupiste. Seuraavan pisteen koornaatit löytyivät suhteellisen mukavasti. Kätkön kuvauksessa kerrottiin Mustalampea kierrettävän vastapäivään. Varmaan niin onkin talvella, me kuitenkin päätettiin kiertää syksyn kunniaksi positiivisina myötäpäivään. Kiertäminen onnistui mainoisti, ketään ei tavattu ja nimet saatiin lokiin. Mustalammen jälkeen oikaistiin suoraan yöpymispaikkaan. Kepsi kertoi matkaa taittuneen noin 16 kilometriä ja kätköjä tulleen kuitatuksi kuusi.

Keskiviikkona, 19 päivänä marraskuuta, tutustuttiin Ilvespolkuun Heinolan päästä. Ajettiin autolla Heinolan Sinilähteelle ja pysköitiin se pienen urheilukentän laidalle.

Ensimäiseksi kepsi ohjasi meidät kätkölle: "Ilves trail - Pyssyharju".  Ylitettiin rautatie ja moottoritie oikein komeasti siltoja pitkin. Sitten ylös mäkeä ja alas isoon suppaan ja siinähän kätkö oli.

Lokkauksen jälkeen noustiin supan reunaa ylös Ilvespolulle, jota myöten jatkettiin etelän suuntaan. Hetken kuluttua poikettiin pois Ilvespolulta ja matka jatkui metsäautotietä myöten etelään kohden kätköä, "Ilves trail - äänia hiljaisuudessa." Tällä kätköllä tutustuttiin jääkauden muovaamiin mahtaviin suppanotkoihin.

Matka jatkui metsäautotietä etelään kohden Vähä Salijärveä ja sen rannalla olevaa kätköä, "Ilves trail - Vähä Salijärvi." Vähä Salijärven rannasta palattiin Ilvespolulle ja jatkettiin etelään Vierumäen suuntaan.

Hetken päästä koukattiin metsään ja ylämäen kiipeämisen raskauttamana kuitattiin käydyksi "Ilveksen jäljillä - Miitin muistokätkö". Paluu Ilvespolulle oli nopea, melkein tultiin puolijuoksua. Salijärvien välissä oleva soinen kannas ylitettiin tosi leveää puutietä pitkin. Näille pitkospuille mahtuu kunnon luistelulatu.

Kuivalle maalle kun saavuttiin, niin taas vaihteeksi ylös mäkeä. Nyt olikin niin jyrkää, että melkein piti kontata ennenkuin saavutettiim kätkö: "Ilves trail - Näkymä Salijärville." Lupauksen mukaan näkymää oli Vähä Salijärvelle ja Iso Salijärvelle. Joskin sumu jonkin verran vaimensi näkymiä. Varovasti tultiin alas Ilvespolulle ja jatkettiin  matkaa etelään, kohden tämän päivän reissun kääntöpistettä.

Kääntöpisteenä oli Ylä-Musterin rannalla oleva laavu, jonka pihalla nautittiin päivän lounas suoraan repusta. Lounaan jälkeen palattiin päivän teemaan ja kuitattiin "Ilves trail -Ylä-Musteri" niminen kätkö. Tällä kätköllä  ei miellä ollut NATSBOGin vaaraa, vaikka tavattiin ja oikein jutututettiin ilmielävää kanssakulkijaa. Olisi kyllä harmittanut, jos kätkön kuittaus olisi tyrehtynyt kodan valottaneisiin jästeihin.

Paluumatkalla poikettiin melko pian polun länsipuolelle synkkään metsään ja kohteena oli muutaman sadan metrin etäisyydellä oleva  Kyöpelinvuori ja kätkö: "Ilves trail -Kyöpelinvuori". Sumu oli taas sen verran tihentynyt, ettei mitään mieltämullistavia näköaloja ollut tarjolla.

Kyöpelinvuorelta jatkettiin metsässä  suoraan kepsin viitoittamana kätkölle: "Ilves trail - Lorolammin mäki". On sillä jääkaudella ollut mielikuvistusta, kun on näitä maisemia mutoillut.

Lorolammin mäeltä laskeuduttiin takaisin Ilvespolulle ja jatkettiin omia jälkiämme kohden pohjoista. Parin kilometrin kävelyn jälkeen saavuttiin seuraavalle kätkölle: "Ilves trail - tyyli vapaa?" Laskujemme mukaan lähes kaikkiin  Ilves trailin kätköihin oli nyt tutustuttu, joten oli aika palailla autolle.

Autolle mennessä matkalle sattui vielä kätköt: "Bridge_Ilves_Treck" ja "Sinilähteen koira-alue". Näiden kätköjen ohittaminen kuitattiin tietysti lokikirjoihin.

Autolla todettiin kävelymatkaa kertyneen noin yhdeksän kilometriä ja kätköillä vierailuja oli yksitoista. Paluumatkalla pysähdyttiin Vierumäellä Nesteen Matkakeitaalle nauttimaan lisäravintoa. Jälkiruuaksi käytiin sitten kuittaamassa kätkö: "Fin Highway 4 "Uittomiehet kekseineen".

Torstaina olikin sitten kotiinlähtö edessä. Tavarat kasaan, rahat majoittajalle ja menoksi. Ei me kuitenkaan menty kuin muutama sata metriä.

Illalla oli katseltu Vierumäellä olevaa melkoista Munzee -hässäkkää. Ajateltiin, että täytyyhän näitäkin vähän useampia kokeilla.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Käsille puhelimia ja iPad. Meidän intomme sammui noin tusinan jälkeen. Jotenkin alkoi rasittamaan joikaisessa valaisinpylvässä olevan QR-lätkän kuvaaminen. Ja käsiäkin alkoi paleltamaan.

Kaivettiin kepsi esille ja otettiin suunta parin kilometin päässä olevalle ihan oikealle kätkölle: "Supinkulma". Se lokattiin ja oltiin taas tyytyväisiä tähän harrastukseen. Saatiihan sitä kuitenkin käveltyä noin seitsemän kilometriä ennen lopullista kotiinlähtöä.

Reissu oli kiva. Pari päivää tosin vierähti alussa flunssaa potiessa ja flunssan jälkeiset pari päivää olivat perin tukkoisia. Mutta ei se mitään.

Loviisa - Pyhtää

Oikein piti eilen lähteä asiakäynnille Pyhtäälle. Asian hoitaminen ei kestänyt montaa minuuttia, geoharrastukseen meni huomattavasti pitempään.

Matka suuntautui Loviisan ohi ja ihmeeksemme havaistsimme, ettei Loviisan kaupunkialueella ollut aktiivisena yhtään löytämäämme kätköä. Pienen tutkimustyön tuloskena oli havainto, että lumikki10, muuttaessan pois Loviisasta viime syksynä, arkistoi kaikki Loviisan alueen kätkönsä.

Tilanteen korjaaminen alkoi moottoritieltä lokkaamalla uudella levähdyalueella "Lovisa österut". Kahvihampaan jomotusta hoivailtiin kätkön "PAUS" seutuvilla. Kahvittelusta tyytyväisenä ajettiin "Sahaniemeen", jossa oli todettava, että syystuuli on erityisen purevaa meren äärellä. Toivottavasti Sahaniemestä tehtäisiin kaikkien loviisalaisten iloksi puisto eikä vain muutaman harvan asuinpaikka. Sahaniemeltä ajettiin parkkiin hausmaan viereen ja siitä noustiin ihan omin jaloin harjulle tutustumaan "Myllyyn". Lokikirjassa näytti olevan jokunen tikkukirjainlokkauskin. Toivottavasti myllyn vieressä oleva leikkikenttä ei ole tuhoisa kätkölle. Myllyn jälkeen tutustumiskohteena oli "Lovisa museum". Museolta lähdimme kävellen tavoittelemaan "Kappelinpuistoa". Jo kaukaa havaittiin, että joukko kaupungin viranhaltijoita oli pelipaikalla lehtipuhaltimineen pöllyttämästä lehtiä työn lisäämiseksi paikasta toiseen. Jätettiin camon korjaaminen heidän harteilleen ja palattiin autoon. "Bastion Rosen" sattui vielä melkein reittimme varteen, joten sen myös kuittamisemme.

Pyhtäälle kiersimme Ahvenkosken uuden tunnelin kautta. Lehtikirjoitusten perusteella sen piti olla jotain suunnattoman ja mahdottoman välimailla. Oli kuitenkin tavallinen lyhyt tunnelin tummpi, ei sen kummempi.

Varsinainen asia hoidettiin Pyhtäällä Stockforsin tehdasalueella ja tietysti oheistyönä "Oy Stockfors Ab" -kätkö.

Paluumatkalla tutstuttiin mahtavaan, kahtia haljenneeseen siirtolohkareseen.Lohkareella on ollut aikaisemmin  lumikki10:n kätkö, "Kuninkaantien jättiläinen 1". Lohkareen vieressä oli aktiivinen "Toivomuspuu", jolle annoimme toiveemme. Kotimatkalla vielä poikkesimme lokkaamassa moottoritien levähdysalueelta "Lovisa västerut". Harvemmin tulee Porvoo ohitettua moottoritietä, mutta tänään niin kävi. Joten Porvoon kohdalla lokattiin vielä grillipaikka "Herkkules".

Tavanomaista arkiasiaa hoidettaessa kätkötilasto koheni kuin itsestään kymmenellä katköllä #1671:een.

Sipooonkorpi: Kasaberget - Fiskträsk

Aurinkoinen syyspäivä sai meidät taas houkuteltua eväiden kanssa metsäretkelle. Retkeilyn tapahtumapaikaksi valitsimme Sipoonkorven ja alkupisteeksi Hindsbyn Kasabergintien alussa olevan pikkuisen parkkipaikan, jonne sijoitimme ajokoneemme tietä tukkimatta. Reput selkään ja kohden "Rapakiveä".

Vähän ennen kätköä törmasimme paikalliseen aarreaittaan eli latoon, minkä katto oli jo ammoin sortunut. Ladossa oli Toyota Corolla, hieman kurkihirrestä kärsineenä, sekä muinainen puutarhatraktori runsaine lisävarusteinee. Rapakivellä suoritimme muutamia sirkusliikkeitä ja niin oli kätkö lokattu.

Täältä koukkasimme läheiselle tielle ja tieltä edelleen polkuja seuraten tavoitimme "Igelträsketin" . Lähistöllä oleva järvi on nykyisin korvattu avosuolla.

Jatkoimme eteenpäin polkuja seuraten ja omia polkuja kulkien kipusimme "Fiskträskbergenille", minkä huipulle joku on aikaansa säästämättä koonnut komean kivikasan.

Tästä edelleen suoraan kepsin opastamana paikalliseen "Kääpänäyttelyyn". Muutaman sirkustempun jälkeen oli nimi lokissa. Varsin eriskummallinen paikka, kääpiä oli jopa kuusissa.

Lokkauksen jälkeen pientä polkua myöten punaiselle uralle ja kohti pohjoista. Sopivalla kohdalla poikkesimme pöljän polulle ja pusikkojen läpi "Fiskträskin" rantaan. Täältä etenimme rantapolkua pitkin järvestä lahtevälle laskuojalle ja siitä polkua pitkin Kasabergintien kääntösilmukkaan.

Tieltä poikkesimme annetussa pisteessa kohden Abborrträskiä, jossa "Kalevi" jo meitä odotti. Tänä syksynä näyttää kovin harva käyneen Kalevia tapaamassa. Ovat luultavasti pelänneet omien jalkojen kastumista. Kalevin luo pääsee hyvin vaelluskengillä sukkia kastamatta kunhan valitsee reitin huolella.

Tielle palattua poikettiin pistäytymään "Avokallionlaidalla". Sopivasti kaartaen päästiin tavoitteeseen. Palattiin Kasabergintielle ja poikettiin seuraavaksi tutustumaan "Avosuonlaitaan". Tällä paikalla suo ja kalliojyrkänne ovat käsikädessä. Täältä otettiin suora suunta kohteeseen, jossa annettaan kehote:"Tartu rautaan". Kohteena oleva paikka on ammoin sitten käytössä ollut viljelystila. Reittimme johti tilan takapeltojen halki kohden vanhan rakennuksen perustuksia ja tietysti tulimme sarkojen poikki, jollon jouduimme ylittämään leveitä, vettä täynnä olevia sarkaojia. Jalat eivät onneksi kastuneet, loikkimistaidot kyllä kohentuivat.

Palasimme jälleen Kasabergintielle, jolta poikkesimme polulle noustaksemme "Kasabergetille" etelärinnettä kahden jyrkänteen välistä. Vuoren laki on monimuotoinen ja kiipeämisen arvoinen. Kätköä lähetyttäessä on syytä olla loikissaan varovainen, lokkauksen riemussa polvi vähän murjoontui. Autolla palasimme oikotietä pohjoisrinnettä laskeutuen.

Päivä Sipoonkorvessa oli erinomainen ja mielenkiitoinen. Taivalta tehtiin 8,6 kilometriä ja liikkeellä oltiin kolme ja puoli tuntia ja paikoillaan noin kaksi tuntia. Kätkötilasto kohentui 10:llä kätköllä #1661:een.

Pajulahti - Kalliojärvi

Tänään jatkoimme viime keskiviikon NNC -sarjan kätkölöytöjen täydentämistä Pajulahden liikuntapyhäköstä käsin. Keskiviikko oli aurinkoinen pakkaspäivä, tänään sitten oli tihkusateista ja yhtä lämmintä kuin Juhannuksena ja ilmeisesti päivän lämpöennätys vuodelta 1975 rikottiin.

Reittimme Pajulahdesta noudatteli osittain leveitä sekä hyväpohjaisia hiihtouria ja osittain vanhoja, lähes umpeen kasvaneita luotopolkuja. Sateesta märät varvikot ja vanhat polut testasivat vaelluskenkien vedenpitävyyttä. Lopputuloksena oli vähäistä kosteuden siirtymistä sukkiin ja sitä kautta jalkoihin.

Keskiviikosta poiketen lähes kaikki polut löytyivät kepsin topokartoista, joskin vanhojen polkujen löytäminen ja poluilla pysyminen oli jokseenkin haasteellista.

Kävelytaipaleemme maastossa oli pituudeltaan noin 9,5 km sekä sen lisäksi Pajulahden alueella noin kilometri. Maastosta löytyi kahdeksan NNC-sarjan kätköä ja Pajulahden alueelta neljä urbaanisempaa kätköä.

Nyt on sitten NNC-sarjan käköt käyty lukuunottamatta numero 21, "Näkymä Lapakistolle. Tästä kätköstä tuli hankittua kevään reissulla sininaama, jonka paikkaaminen on varmaankin joskus suoritettava.

Kätköpäivän päätteksi pistäydyimme autolla muutaman kilometrin päässä olevalla Kumian myllyllä. Paikka oli näkemisen arvoinen vaikka sataa tihutti.

Yhteensä tuli lokattua 13 kätköä ja tilasto nousi #1651:een. Nyt on sitten vaan odotettava Pajulahti - Lapakisto alueelle uusia kätköjä. Hyviä paikkoja näyttäisi vielä olevan.

Nastola - Lapakisto

Kuluvan vuoden keväällä kiertelimme Lapakiston luonnonsuojelualueen kätköjä (noin 10 kpl) , jotka kuuluvat NNC (Nastola Natural Cache) -sarjaan. Tänään sittten ensimmäisten pakkasten rauhoitettua hirvikärpästen lentovoimaa lähdimme kauniina aurinkoisena pakkaspäivänä täydentämään Lapakiskon ja Nastola-Koiskalan luontopolkuverkoston kätköjen löytöjä. Kävelykierroksen aloitimme kätkön, NNC-7 Kukkasjoki, läheisysydessä olevalta parkkipaikalta.

Reittimme kiersi kätköt NNC-1, 3, 15, 13, 9, 27, Ekku, 30, 2 ja C-lake. Rauhalliseen kävelyyn päivän säätila soveltui hienosti. Pari astetta pakkasta ja auringonpaiste. Yöpakkaset olivat kovettaneet polkuja ja pehmeitä paikkoja. Oheisesta kuvasta näkyy talven  tekevän tulojaan. Seelammin ranta oli jäätynyt jo melko pitkälle.

Koiskalan ja Lapakiston luontopolkuverkoston seuraaminen kepsista on hankalaa, koska osa verkostosta on merkitty kepsissä hentoina polkuina ja suurinta osaa ei topokartassa ole laisinkaan. Asia helpottuu, kun tulostaa mukaan tämän luotopolkuverkoston kartan ja sijoittelee kätköt tälle kartalle.

Luontopolut on merkitty väritunnuksilla pisteinä tai renkaina puissa. Hausinka on se, että merkinnät ovat hyvin selviä, silloin kun polun kulku on muutenkin selvä. Kun polku seuraa alueella olevia metsänhoidollisia uria, niin silloin on syytä olla tarkkana. Merkinnät näyttävät kuin taikaiskusta katoavan silloin, kun ne olisivat tarpeellisia.  Ja ainahan voi tietysti kulkea kepsin opastamana topojen mukaan läpi puskien ja jyrkänteiden.

Tämä alue on ulkoiluun uskomattoman soveltuva  kätköineen ainakin lumettomana aikana. Valitettavasti suurin osa kätköistä eivät ole talvilöydettäviä, joten lumikenkäretket eivät ehkä tule olemaan niin antoisia kätköilymielessä.

Geopäivän tuloksena oli 11 lokkausta ja 11,2 km nautittavaa kävelyä. Vanhan 60x:n mukaan liikkeellä oltiin 3,5 tuntia ja paikoillaan lähes kaksi tuntia. Montana 600:n mielipide tänään oli, että kun suunnitellut kätköt on löydetty, niin akku loppukoon ja autolle on syytä selviytyä ilman Montanan apua.

Päivän ansiosta löytötilasto muuttui  #1627:stä #1638:an.

"Puttonen" talviteloilleen

Tänään ilmojen muututtua syksyisen sateiseksi oli aika siirtää geokuljin "Puttonen" talviteloilleen. Ensi keväänä, vapusta lähtien "Puttonen" kuljettaa kauniilla ilmalla Piilo52:ta kätköltä toiselle.

Helsingin keskuspuisto

Kaunis aurinkoinen syyspäivä houkutteli meidät tutustumaan pääkaunkiseudun puistotarjotaan. Kohteenamme oli keskuspuisto ja tarkemmin Paloheinän alue. Paloheinässä näytti olevan menneillään melkoiset tunneli- ja tietyöt. Parkkipaikoista oli huutava pula. Kokeneemmat kävijät näyttivät muuttaneet ajoneuvonsa luokituksen linja-autoksi ja pysäköivät aluelle, jonne ajaminen oli liikennemerkein vain linja-autoille sallittu. Me löysimme kulkimellemme paikan golfgentän pysäköintialueen vierestä.

Päivä oli liikunnallisesti antoisa. Noin kahdeksan kilometriä käveltiin teitä ja polkuja väistellen hurjasti kiitäviä polkupyöräilijöitä ja rullasuksijoita. Päivän aikana poimittiin yhdeksän kätköä, joista muutama oli "vanhoja" -tapauksia ja muutama tätä kekkuspuiston numerosarjaa.


"Vanhat" olivat totulla tavalla mukiinmenviä. Uusi numerosarja on synnyttänyt  melkoisesti keskustelua sekä arvostelua. Tilastonikkareille numerosarja lienee erinomainen. Meille kätköistä nautiskelijoille tämä sarja ei ollut niin mieluinen. Sen kyllä ymmärrämme, että saturaatiosäännöt estävät usein purkkien sijoittamisen hyville paikoille, mutta kuitenkin.

Rauhallisesti vietetyn päivän puolikkaan saalis oli #1618-1622.